Ensimmäiset ajatukset ovat luonnollisesti: Millainen sitten oli tuo 02.03.2023 tarkastettu versio? Missä se olisi vielä luettavissa ja verrattavissa tähän nykyiseen? Keitä ovat nämä ”kokeneet asiantuntijat”? Onko tämä jonkinlainen kooditettu kutsu todellisille neuvostopatriooteille, kokeneille asiantuntijoille, tulla apuun ja tehdä jutun tiettyihin kohtiin (jotka heidän itsensä tulisi tunnistaa) toivotut korjaukset? Milloin tämä nykinen versio oli kirjoitettu?

          Ottaen huomioon siinä olevan päivämäärän, joka sijoittuu noin vuoden päähän menossa olevan Ukrainan sodan alkamisesta, voidaan olettaa, että tämä viesti vihjaa Putinin Venäjällä aloittamaan tapaan kyseenalaistaa ja pyrkiä puhdistamaan maansa huonoa mainetta Neuvostoliiton tekemistä ilkeyksistä ja minimoida maan syyllisyyttä, joko kirjoittamalla uusiksi tai muuten selittelemällä uusilla näkökannoilla historiallisten tapausten aikaisemmin julkaistut raportit. Myös monet Suomen ja Venäjän yhteisen historian tapahtumat eivät hänen hallintonsa mukaan enää olekaan totuuteen perustuvia eikä oikealla tavalla kirjoissa kerrottuja, varinkin, jos ne esittävät Venäjän negatiivisessa valossa pahantekijänä ja syyllisenä. Neuvostoliittohan pyrki olemaan propagandansa mukaisesti orjuutettujen kansojen vapauttaja, eikä pahantekijän maine sovi sellaiselle hyvää tarkoittaneelle valtiolle.

          Yhtenä syynä näihin Suomeen liittyvien asioitten tarkastuskutsuihin saattaa olla esimerkiksi jo maaliskuussa 2023 koko maailman tiedossa ollut päätös Suomen NATO:on liittymisestä, johon Putinin ensimmäinen vastatoimenpide oli siirtää Suomen asema Venäjän luokituksessa virallisesti ”epäystävällisten” (недружественная) maitten ryhmään.

          Tämä termi ja eri maitten luokittelusysteemi on entisestään varsin tuttu venäläisille. Sitä käytetään täällä avoimesti ja jatkuvasti uutislähetyksissä ja paneelikeskusteluissa muistuttamassa kansaa, mitkä maat ovat kääntyneet venäläisiä vastaan, ja se on tullut osaksi ihmisten jokapäiväistä kielenkäyttöä jopa ystäväseurassakin Suomesta keskusteltaessa.   

          Wikipedian varsinaisen tekstin ensimmäisessä alkukappaleessa esitetään tapauksen oikea päivämäärä ja myönnetään rehellisesti (ainakin vielä tämän juttumme kirjoitushetkellä), Kalevan joutuneen neuvostoliittolaisen pommikoneen alas ampumaksi.  

          Juttuotsikon vieressä on värivalokuva suomalaisten Kerin saarelle pystyttämästä, neljään suuntaan osoittavasta ristimuistomerkistä. Mutta jo heti seuraavassa lauseessa kiiruhdetaan vakuuttamaan lukijalle, aivan kuin suurella mielihyvällä, että ”kukaan ei koskaan esittänyt Neuvostoliitolle minkäänlaisia vaatimuksia tapauksen johdosta”, ikään kuin tämä olisi jonkinlainen todistus viattomuudesta tai muun maailman yleisesti myöntämä synninpäästö. Näin jälkikäteen tätä omahyväistä lausetta lukiessa on surullista todeta jälleen kerran, miten kovanaama-Neuvostoliitto onnistui pääsemään pälkähästä ja välttämään kansainvälisen skandaalin, syyllisyyden ja sen seuraukset. Näköjään sen aiheuttamaa riemua oli syytä iloita vielä vuosikymmeniä tapauksen jälkeenkin kirjaamalla se Wikipediaan pysyvänä tietona.

          Kuten tätä Kaleva-lentokoneen aihetta käsittelevässä ensimmäisessä osassa jo mainitsimme, kaikki tarkastamamme venäläiset linkit perustavat tietonsa laajasti neuvostolentokoneen toisena pilottina (jutuissa hänestä käytetään sanaa: navigaattori) lentäneen Pjotr Hohlovin (myöhemmin puna-armeijan ilmavoimien kenraaliluutnantiksi ylennetty) antamaan viralliseen kirjalliseen raporttiin kuin myös myöhemmin kirjoittamaansa elämäkerralliseen kirjaan sotakokemuksistaan. Tähän lähteeseen turvautuu Wikipediakin.   

https://vz.ru/society/2008/5/27/171880.html  -  ”KALEVA VASTAAN NORD STREAM”

          Kun linkki avautuu, sen otsikko jo hämmästyttää! Kaleva-lentokoneen alas ampuminen yhdistetään Nord Stream -öljyputkeen. Siksi tahdommekin heti ensimmäiseksi kääntää suomeksi kirjaimellisen lainauksen tämän 27.03.2008 kirjoitetun jutun johdannosta:

          ”Eestin asevoimat yhdessä U.S.A:n kanssa osallistuu etsintäoperaatioon, jonka tarkoituksena on löytää suomalaisen Kaleva-lentokoneen hylky. Lentokoneen väitetään muka olevan neuvostolentäjien alas ampuman vuonna 1940. Venäjän asiantuntijat ovat varmoja, että etsintäyhtiön todellinen tarkoitus on poliittinen ja liittyy Itämeren pohjalle laskettavaan Nord Stream -putkihankkeen toteutukseen.”

          Jotta asiasta ei ilmaantuisi lukijoillemme epäilyksiä, kopioimme tähän yllä olevan käännöksen ensimmäisen virkkeen alkuperäisessä muodossa suoraan linkin sivulta: ”Вооруженные силы Эстонии совместно с ВМС США приступают к операции по поискам обломков финского самолета Kaleva, якобы  битого советскими летчиками в 1940 году.” Myöhemmin juttu jatkuu: ”Koko onnettomuus on pelkkä moniin spekulaatioihin kääritty legenda.”

          On todella käsittämätöntä (vaikka toisaalta erikoisesti näinä Putinin valtapäivinä myös varsin odotettavaa) voida lukea yllä olevan tapaista vääristettyä historiallista tiedonjakoa liitettynä ajankohtaisten asioitten uutisointiin.  Se voi ainoastaan perustua joko tarkoitukselliseen tavoitteeseen yrittää minimoida Neuvostoliiton suorittamia historiallisia ilkeyksiä, tai mahdollisesti sen  kirjoittajan (nuoren polven edustajan) tietojen ja ammattitaidon puutteeseen tai laiskuuteen vaivautua etsimään faktoja. Pienellä lisäetsinnällä olisi ollut mahdollista löytää edellä mainitun Pjotr Hohlovin oma kertomus tapahtumasta, ja samalla välttää asiaton huomautus, että onnettomuuskoneen ” väitetään muka” tulleen neuvostolentäjien alas ampumaksi.  

          Näin siis Venäjällä on uudelleen alettu informoidaan omaa kansaa näinä aikoina, eikä tämä totuuden kyseenalaistava linkki ollut suinkaan ainoa löytämämme. Kirjoituksen laatijan nimeä ei ilmoiteta jutun yhteydessä, vaan kirjoittajaksi mainitaan ”yhteisö”. 

          Venäläisen raportoinnin yleistyyli ja asenne 

          Yllä viimeiseksi esittämämme linkki osoittaa maassa tällä hetkellä kasvavaa mielipideasennetta tietoisesti kyseenalaistaa ja vääristää kaikki sen historiassa tekemänsä vääryydet, Näin pyritään systemaattisesti pesemään oman maan mainetta, ja suomalaisen matkustajakone Kalevan onnettomuuden uusi tulkinta on vain pieni osa Venäjällä menossa olevaa kampanjaa.

          Me täällä toimituksessa odottelemme henkeämme pidätellen, mitä vääryyksiä Putinin miehet tulevat vielä löytämään Suomen käytöksestä liittyen ”valheilla ja petoksella” neuvoteltuun itsenäisyyteen, talvisotaan, jatkosotaan, Suomen osuuteen Leningradin piirityksessä, syytöksiä Neuvostoliiton kansalaisten surmaamisesta, sotavankien epäinhimillisestä kohtelusta, jne. Kaikista tullaan vaatimaan korvauksia.  Putinilta eivät syytökset tule loppumaan ja kaikki tämä tulee olemaan hänen lupaamaansa vastareaktiota Suomen Natoon liittymisestä.  Olemme tästä jo kirjoittaneet Blogissamme N: 2, Suomea todella Onnisti.

          Vaikka näin selvästi totuudesta poikkeavia juttuja, joita ei vielä ole alettu uudelleen kirjoittaa,  on ainakin toistaiseksi vähän, lukija ei kuitenkaan voi olla huomaamatta lähes jokaiseen Kalevaa-koskevaan artikkeliin piilotettuja kommentteja, joilla selvästi pyritään perustelemaan, miksi Neuvostoliitto teki tällaisen lain vastaisen teon.  

          Seuraavassa muutamia esimerkkejä

Yksikään ainoa tarkastamistamme jutuista ei jätä ihmettelemättä matkustajien matkatavarakiintiöitten painorajojen ylityksiä. Yhdellä kolmesta kuriirista oli diplomaattipostia peräti 154 kiloa, ja kahdella muulla 35 kiloa ja 33 kiloa, kun lentokoneen sallima painomäärä oli vain 15 kiloa matkatavaraa matkustajaa kohden. Joissain jutuissa väitetään tämän seikan paljastaneen, että kuriirit yrittivät kuljettaa Eestistä ulos menossa olevaan sotaan liittyviä salaisia papereita, Neuvostoliiton vastaisia suunnitelmia, ja osoitetaan riemua, että onneksi tämä asia paljastui postisäkkien pulpahdettu hylystä merenpinnalle. Postisäkeissä mahdollisesti olevia salaisuuksia oli mahdotonta tietää ennen ampumista, mutta näköjään tämä kelpaa hyväksyttäväksi syyksi jälkikäteen.

          Pari artikkelia mainitsee Moskovasta tulleen käskyn estää Eestin laillisen hallituksen jäsenten poistuminen maasta. Koska heidän oletettiin pakenevan tällä Aero OY:n ulkomaisella lennolla. Tämä epäilys riitti syyksi koneen ampumiselle.

          Samalla tavalla toistetaan lähes jokaisessa jutussa Iljushin DB-3T-pommikoneen pilotteja henkilökohtaisesti ärsyttäneet tekijät, kuten onnettomuuskoneessa olleitten matkustajien ”omahyväiset ilmeet” ja nyrkkien uhmakas heiluttelu venäläisille ikkunoitten lävitse.

          Kaikkein mielettömimpänä tekosyynä kerrataan, että Kaleva-lentokoneessa ei olisi ollut maatunnuksia, mikä on todellinen valhe.

          Lopuksi Neuvostoliitto vielä sirotteli suolaa haavoihin

          Venäläinen lehtimies Igor Kopiloff raportoi tuon ajan neuvostoliittolaisessa lehdistössä Kalevan onnettomuutta ja kirjoitti muutamia kuukausia tapauksen jälkeen seurantajutun, jonka osia monet edellä mainituista linkeistä olivat lainanneet artikkeleihinsa. Tässä otteita Kopiloffin  alkuperäisestä jutusta:

          ”On mielenkiintoista todeta tosiasia, ettei yksikään valtio, jonka kansalaisia menehtyi Kalevan onnettomuudessa, ole esittänyt protestia Neuvostoliitolle. Tosin U.S.A. ja Suomi lähettivät viralliset tiedustelut asian johdosta, mutta niitten tyyli oli enimmäkseen neutraali, joka ei mitenkään arvostellut Neuvostoliittoa. Englannilla oli sillä hetkellä tärkeämpiä huolia. Ranskan Vichy-hallitus ei välittänyt tapahtuneesta. Franklin Roosevelt ymmärsi, että Hitleriä ei kyetä lyömään ilman Neuvostoliiton kanssa tapahtuvaa yhteistyötä, joten hän ei halunnut riidellä Josef-vaarin (toimitus: = Josef Stalin) kanssa pikkuasioista. Samalla tavalla, toki kuitenkin eri syistä, asennoituivat tapahtumaan myös Saksa, Suomi ja Ruotsi.”

          Kun tänä päivänä miettii yllä olevaa käännettyä tekstiä, joka on vain lyhyt lainaus pitkästä lehtijutusta, rehellinen ja oikeudentajuinen lukija voi pahoin. Neuvostoliittolainen sanomalehtimies panee nuo kirjoittamansa sanat Yhdysvaltojen presidentti Rooseveltin ajatuksiksi, ikään kuin presidentti FDR olisi pitänyt yhdeksän viattoman ihmisen turhaa kuolemaa, joista yksi oli hänen oman maansa diplomaatti, niin vähäpätöisenä asiana, ettei siitä kannattanut riidellä Stalinin kanssa.

          Sanoista heijastuu tietynlainen omahyväinen itseonnittelu ja tyytyväisyys, miten vähäpätöisenä Neuvostoliitto tuolla hetkellä piti koko ampumakohtausta ja miten onnellisesti kaikki päättyikään Neuvostoliiton kannalta. On suorastaan käsittämätöntä miten helpolla Neuvostoliitto selvisikään tästä häpeällisestä katastrofista, joka olisi todennäköisesti rauhan aikana leimahtanut kansainväliseksi konfliktiksi. On otettava huomioon, että tuona samana onnettomuuspäivänä, 14.06.1940, natsi-Saksan armeija valloitti Pariisin, joka oli seuraavien päivien maailmanlehdistössä paljon suurempi uutinen kuin Kalevan tuhoutuminen ja yhdeksän hengen menetys.

          Yksikään maa ei vaatinut perusteellisia tutkimuksia, kukaan ei vaatinut Neuvostoliiton vastuulle panoa, kukaan ei vaatinut syyllisen haastamista oikeuteen, kukaan ei vaatinut korvauksia menetetyille ihmishengille eikä suomalaisen lentoyhtiön tuhotulle omaisuudelle. Edes anteeksipyyntöä ei kukaan tullut vaatineeksi, eikä Neuvostoliittokaan tapansa mukaan tullut sitä itse tarjoamaan. Uskomattomalla tavalla Neuvostoliitto oli jälleen kerran onnistanut välttämään tekojensa vastuun koko maailman silmien edessä. 

           Suomen reaktio Kalevan tuhoon

          Kaikista pettymyksellisintä on toteamus, että löytämiemme tietojen mukaan viaton Suomi vaikeni Kalevan onnettomuudesta niin ulos kuin sisäänkin päin. Syyt tähän ovat ymmärrettävät ja epäilemättä sen hetkisten olosuhteitten sanelemat ja maan hallituksen viisaimmiksi katsomat. Talvisota oli juuri päättynyt ja maitten välillä oli allekirjoitettu välirauha. 

          Huolimatta kaikista todisteista, Suomen sotilaallisen radiotiedustelun salaa kuulemasta sukellusveneen kapteenin raportista, venäläisen pommikoneen pilottien raporteista, suomalaisen Ilmari Juutilaisen tarkastuslennon havainnoista, eestiläisten kalastajien silminnäkijäraporteista, Neuvostoliitto ei aluksi myöntänyt Kaleva-lentokoneen ampumista.  Neuvosto-Venäjä oli taas onnistunut tekemään Suomelle mitä tahansa ilkeyksiä se tahtoikaan tehdä ja täydellisesti välttämään vastuun.

          Suomen valtio päätti pitää Kalevan onnettomuuden salaisuutena ja kielsi asiaan liittyvän uutisen levityksen. Yrittikö Suomi tällä päätöksellä suojella Neuvostoliiton mainetta, vai yrittikö Suomi peitellä omaa kykenemättömyyttään syyllisen vastuuseen asettamiseksi, vai pelkäsikö Suomi välirauhan katkeamista?

          Tapauksen viralliseksi syyksi ilmoitettiin Suomessa lentokoneen sisällä tapahtunut räjähdys, joka on epärehellinen selostus. Koska koneen ainoat suomalaisuhrit olivat sen kaksi lentäjää, esitti tietojen mukaan heidän työnantajansa Aero OY viralliset surunvalittelut heidän leskiksi jääneille puolisoilleen, kieltäen heitä keskustelemasta tapauksesta kenenkään ulkopuolisen kanssa. 

          On varsin masentavaa todeta, miten pelko kykeneekään pakottamaan heikomman osapuolen nöyristelemään vahvemman kiusaajansa edessä, siinä määrin, että se on arkuudesta johtuen valmis hylkäämään totuuden, kärsimään tappionsa ja nuolemaan haavansa. Eikä tässä vielä kaikki, vaan tämän lisäksi tuo heikompi  vielä alistuu osoittamaan seuraavat 80 vuotta hymyilevää ja tyytyväistä ilmettä tällaista epäoikeudenmukaisesti toimivaa ja jatkuvaa keinoystävällisyyttään hokevaa toveriaan kohtaan, jonka kuitenkin totuuden nimissä tiedetään olevan petollisen ja julman vihollisen, jonka omaatuntoa tehdyt pahat teot eivät koskaan vaivanneet.

          Toisin sanoen, sen jälkeen, kun itse sotiminen oli päättynyt, kumpikin osapuoli, niin tuo heikko kuin vahvakin, tiesi teeskentelevänsä sotaa seuranneessa 50 vuotta kestäneessä niin kutsutussa ystävyyssuhteessa. Tämä nöyristely ei jäänyt ulkopuolisilta huomaamatta. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi vuonna 1979 Afganistaniin, kaikki vapaat maat tuomitsivat YK:ssa valloituksen. Suomi pidättäytyi äänestämästä. Tämä jatkuva nöyristly huomattiin ulkomailla ja sille annettiin nimi, joka tuntui suomalaisille loukkaavalta: suomettuminen.

          Suomelle ei riittänyt silmien avaamiseen se, että Neuvostoliiton ystävyys Suomea kohtaan usein takkuili. Suomi sai kuulla lausuntoja, että jotkut maan sisällä tapahuneet viattomat asiat, aiheuttivat Neuvostoliitolle milipahaa, ystävällisen maan ei odotettu sillä tavalla toimivan.

          Yhtä lailla käsittämätöntä on myös se, että Suomessa vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen riitti väestöä, joka vastusti NATO:a, jonka jäsenyys olisi hetkessä vapauttanut Suomen pelonalaisuudesta ja riippuvuussuhteesta kommnunistiseen Neuvostoliittoon ja sitä seuranneeseen keino-demokraattiseen Putinin Venäjään.

          Tarvittiin peräti neljä perättäistä Neuvostoliiton jälkeisen uuden Venäjän julmuuden osoitusta muita onnettomia kärsijöitä kohtaan (Tsetsenian, Georgian, Krimin niemimaan ja Ukrainan sodan aloitus), kunnes Suomessa herättiin avaamaan silmät ja ymmärrettiin Venäjän todelliset tavoitteet ja sen vielä elossa oleva imperialismi, joka ei ollut mihinkään kadonnut, vaikka Neuvostoliitto oli jo näivettynyt  peräti 30 vuotta aikaisemmin omaan järjettömyyteensä.

          Vuosikymmeniä Suomi teeskenteli olevansa puolueeton maa, vaikka sillä oli samanaikaisesti yhteinen avunantosopimus Neuvostoliiton kanssa. Suomi yritti noina vuosina esiintyä myös jonkinlaisena Neuvostoliiton asiantuntijana pelkästään maantieteellisen sijaintinsa johdosta, kun se samalla tietoisesti sulki silmänsä totuuksien kertomiselta. Miten oli mahdollista, että Suomen 1960-1980 lukujen nuoret hullaantuivat kommunismista. 1970-luvulla lähdettiin joukolla Havannaan Kuubaan maailman kommunistinuorten festivaaleille.

          Kun Neuvostoliitto katosi maailman kartalta ne todelliset neuvostoliitto-spesialistit, jotka perustivat asiantuntemuksensa 50 vuoden kokemukseen sisärenkaan jäsenenä,  Eesti, Latvia ja Liettua, kiiruhtivat aikaa tuhlaamatta turvaamaan tulevaisuutensa olemassaolon NATO-jäsenyydellä.

          Omasta mielestään maailman paras Venäjä-asiantuntija Suomi, ei vieläkään ymmärtänyt sille avautunutta tilaisuutta, eikä osannut käyttää sitä hyväkseen, vaan Suomen silloinen presidentti jopa keksi Itämeren muitten pikkuvaltioitten liittymiskiireelle jonkinlaisen psykiatrislääketieteellisen Post-Neuvosto-Syndrooma-nimisen diagnoosinkin. Tällainen entisen presidenttimme yritys tehdä toisista valtioista jonkinlaista psykoanalyysia ei suinkaan ole naurettavaa, vaan se on todistus tuon henkilön omasta säälittävästä sokeudesta.

The Economist-aikakausilehti kirjoitti 26.06.2024 Kaja Kallaksesta, Eestin pääministeristä seuraavin sanoin: ”Kallaksesta tuli omalla maantieteellisellä alueellaan sankari, joka ei pitänyt maataan ainoastaan Länsi-Euroopan tasoa tavoittelevana pyrkyrinä, vaan jopa sen yläpuolelle kohoavana moninapaisen maailman ymmärtäjänä.”

Seuraavassa blogissamme N:o 11 tarkastelemme Eestin historiaa Kaleva-lentokoneen alas ampumisen aikoihin.

(Z.O. ja K.vK.)

Yksi kysymys sinulle:

• Ottaen huomioon läntisessä nykymaailmassa herännyt valtioitten syyllisyydentunto ja vapaaehtoiset hyvitykset ja korvaukset aikaisempien sukupolvien tekemistä rötöksistä, oletko sitä mieltä, että Suomen tulisi ottaa julkisesti esille korvausmielessä  tällaiset Neuvostoliiton todistettavasti suorittamat rikokset Suomen kansaa, suomalaisia liikelaitoksia, heidän omaisuuttaan ja/tai Suomen valtiota vastaan? Tämän päivän lehtiuutisissa (heinäkuu 2024) on luettavissa, että Venäjällä Petroskoin kaupungin oikeudessa käsitellään parhaillaan syyteharkintaa Suomea vastaan sen armeijan tekemistä "julmuuksista" Petroskoin alueen siviileille jatkosodan aikana.  

KUVA: AERO OY:n mainos 1930-1940-lukujen vaihteessa. Se esittää Junkers-52-tyypin lentokoneen ja yhtiön historiallisen reittikartan noilta vuosilta.  Ennen kohtalokasta lähtöään Tallinnasta Kaleva-lentokone oli ehtinyt onnettomuuspäivän aamuna vierailla jo Tukholmassa, Turussa ja Helsingissä, josta se jatkoi matkaa Tallinnaan tarkoituksella palata takaisin Helsinkiin. 

 

LÄHETÄ  KOMMENTTISI: tomofviipuri@gmail.com

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *

LUKIJAKOMMENTTI

Mikä surullinen juttu!  60 vuoden iästäni huolimatta ainakin minulle täysin tuntematon, jonka nyt ensi kertaa luen ja saan tietooni. Miten on mahdollista, että sen on sallittu kadota Suomen historiasta ja ihmisten tietoisuudesta. Painettu villaisella. Kuitenkin se on taas yksi häpeällinen esimerkki siitä, miten suuri, mutta mätä, epäerehellinen ja toisia hyväkseenkäyttävä Neuvostoliitto todella oli. Ei mitään vastuuta, ei koskaan syyllinen, ei koskaan anteeksipyytävä, ei koskaan korvausvelvollinen pahoista tekemisistään. Miten Suomen päättäjien on ollut mahdollista sietää tällaista hunsvottimaisen keinotekoista ystävyyttä näyttelevää teeskentelyä kymmeniä vuosia?  Miten tällaisestakin ihmishenkiä vaatineesta kansainvälisestä onnettomuudesta on voitu aikanaan vaieta? Käsittämätöntä ja häpeällistä. (01.08.2024)

Miesopettaja, Mikkeli