jotka olivat vastaan panematta suostuneet Stalinin vaatimukseen saada sijoittaa neuvostoarmeijan osastoja  näitten maitten maaperälle),  eivät olleet vapaaehtoisesti hyväksyneet hänen rajan siirtoehdotustaan, niinpä asia oli väkivallalla hoidettava.  

          Toisena Stalinin tavoitteena kerrotaan myös olleen tuon saman, jo vuodesta 1919 lähtien mainostetun pyyteettömän, kaikkien maailman kansojen parasta ajattelevan, hyväntahtoisen, kommunistisen pyrkimyksen vapauttaa Suomen kansa nimenomaan kapitalismin orjuudesta. Sen täydelliseen toteuttamiseen oli vain yksi edellytys: koko Suomi olisi valloitettava. Sillä ei ollut mitään merkitystä Stalinille, tahtoiko Suomen kansa itse tätä vapauttamista.  Nämä olivat 1930- ja 1940-lukujen kommunistisen Venäjän diktaattori Stalinin tavoitteita koskien Suomea.

         Niinpä  nyt, 2020-luvulla, on suorastaan uskomatonta lukea näennäisesti itseään demokraattiseksi valtioksi kutsuvan Venäjän nykyisen presidentin, Vadimir Putinin virallisia tiedotuksia, joissa hän vielä tänä päivänä, yli 80 vuotta Stalinin perustelujen jälkeen, alistuu lainaamaan noita Stalinin tapaisia merkityksettömiä tekosyitä vapauttaakseen Ukrainan "satanismin" vallasta.  Tällä sanalla hän tarkoittaa länsimaiseen elämäntyyliin ilmaantuneita uusia piirteitä, joita hän itse ei hyväksi, kuten homofiilisyyttä, lesbolaisuutta, saman sukupuolen välisiä avioliittoja, fasismia, natsismia, mormooni-uskontoa, jehovan todistajien uskontoa, hare-krishna-uskontoa ja muita niin sanottuja lahkolaisuuksia, jotka kaikki ovat kiellettyjä nykyisin Venäjällä. Satanismi-sana  on täällä Venäjällä kansalaisten yleisessä jokapäiväisessä  käytössä liittyen menossa olevaan, yli kaksi vuotta kestäneeseen sotaan, jota Venäjän ortodoksisen kirkon edustajat ovat viime aikoina alkaneet nimittää pyhäksi sodaksi. 

          Tuo kommunistien laupias ajatus kansojen vapauttamisesta sai virallisen toimintamuodon todellakin vuonna 1919. Silloin vielä täydellisessä sisäisessä kaaoksessa, kansan nälänhädässä ja verisen sisällissodankin riivatessa, maassa päätettiin perustaa kunnianhimoisen itsevarmalla toimintatavoitteella uusi kansainvälinen organisaatio nimeltä Komintern eli Kommunistinen Internationaali.  (Kominternin logo on tämän sivun yläosassa. Se on symbolinen kuva, jossa kommunistien sirppi ja vasara tavoittavat kaikki maapallon ääret.)

          Kominternin tavoitteena oli ryhtyä maailmanlaajuisesti kapitalistisen systeemin tuhoamiseen ja köyhälistön "vapauttamiseen" kapitalistien orjuudesta, toisin sanoen kaikkien maailman valtioitten muuttaminen yhden puolueen kommunistisiksi proletaari- eli köyhälistövaltioiksi. Yhdeksi hyväksi keinoksi tämän tavoitteen saavuttamiseksi Komintern opasti, kuin myös kädestä pitäen koulutti, ulkomaisia jäsenorganisatioitaan virallisesti vaikka aseelliseen vallankumoukseen ryhtymisessä, jos asiassa ei muuten onnistuttaisi.

          Vuotta aikaisemmin Moskovassa perustettu Suomen Kommunistinen Puoluekin sai kutsun liittyä Kominterniin.  Entinen suomalainen kommunisti  Arvo"Poika" Tuominen kertoo muistelmissaan tehneensä elämänsä ensimmäisen Moskovan matkan vuonna 1921 nimenomaan Kominternin kokoukseen osallistuakseen.

          Ajatus kommunistis-tyylisestä kansojen vapauttamisesta oli jo toki olemassa ennen Kominternin perustamista. Kansainväliset iskulauseet oli jo keksitty: "Kaikki maailman proletaarit yhtykäämme!" jne. Monessa maassa oli jo tälle ajatukselle valmiita omia myötämielisiä vastaanottajia, jotka pyrkivät aloittamaan  salaisen, maanalaisen työn vallitsevan järjestelmän muuttamiseksi.

          Näin oli Suomessakin. Sosialidemokraattisen Puolueen tammikuussa 1918 aloittaman vallankumouksen tavoitteena oli nimen omaan Suomen työläisten vapauttaminen.  Vallankumouksen aikana maata hallinneen Suomen Kansanvaltuuskunnan laatiman 83 kohtaa sisältävän Valtiosäännön, eli Suomen uuden punaisen perustuslain mukaan työtätekeviä kannustettiin vapautumaan ”pankkikapitalistien, yhtiöherrojen, rusthollareitten, puolimuukalaisten aatelisherrojen, taantumuksellisten herrojen ja virkavallan herruuden alta, sillä vapaan Suomen työmies ei sellaisia hartioillaan voi sietää”. (Suora lainaus Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimikunnan 26.01.1918 antamasta vallankumousjulistuksesta.)

          Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vallankumoukselliset tekivät omassa kotimaassaan käsittämätöntä myyräntyötä, järjestämällä lakkoja, suistamalla Suomen laillisen hallituksen vallasta, ottamalla aseapua vastaan Leninin Venäjältä, käyttämällä Suomeen jääneitä entisen tsaarin ja Venäjän väliaikaisen hallituksen ”takin kääntäneitä” upseereita ja sotilaita valkoisia vastaan taistelemisessa. Toisin sanoen tietty osa suomalaisista oli häpeällisen epäisänmaallisella tavalla valmis edesauttamaan kaikin keinoin ”kommunistiseksi vapaudeksi” mainostetun ideologian tuomista nuoreen, juuri itsenäistyneeseen Suomen tasavaltaan, tavoitteena muuttaa Suomi kommunistiseksi valtioksi tammikuussa 1918 aloittamansa vallankumouksen kautta. Itse asiassa tämä oli jo Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen toinen vallankumousyritys epäonnistuneen marraskuisen ensiyrityksen jälkeen, vaikka sitä nimitettiinkin yleislakoksi. .   

          Tänä päivänä on käsittämätöntä ajatella, että näin täydellisesti harhaanjohdettuja, mutta niin  uskomattomalla itsevarmuudella ja poliittis-vallankumouksellisen  näkemyksensä erehtymättömyydellä  esiintyviä radikaalisia suomalaisia on ollut olemassa yli 100 vuotta sitten – ja jopa vielä vuosikymmeniä sen jälkeenkin - joille isänmaa tai sen itsenäisyys eivät olleet minkään arvoiset.   Kuten vuoden 1918 tapahtumien silminnäkijä, todistaja ja oman aikakautensa tapahtumien aktiivinen kommentoija, kirjailija Kyösti Wilkuna niin osuvan ihmettelevästi kirjoitti aikanaan punaisista vallankumouksellisista:

          "Ovatko nämä todellakin suomalaisia, vai enkö minä yhtäkkiä ole joutunut vieraan kansan, vieraan rodun keskelle? Siihen määrään on se henkinen sairaus, jonka vallassa he ovat taistelleet omaa isänmaataan vastaan, painanut leimansa heidän kasvoihinsa." (K.Wilkuna: Kun kansa nousee, v. 1918) On todella käsittämäöntä ajatella, että sen sijaan, että tämä suomalainen kansan osa olisi vaalinut ja kunnioittanut juuri saatua itsenäisyyttä, se oli jo heti valmis luopumaan siitä.

          Nyt kun Vladimir Putin on jälleen herättänyt henkiin tuon vanhan kommunistisen termin vapauttamisesta, niin vanhaksi elänyt ja riittävän kauan maailman uutisia seurannut henkilö on ymmärrettävästi joutunut jo montakin kertaa miettimään tuon venäläisten niin suuresti suosiman sanan merkitystä. Yksi asia on selvä: vapaus merkitsee eri asioita monen sukupolven ajan kommunistisen kurin alaisuudessa eläneille venäläisille kuin  meille länsimaisessa demokratiassa kasvaaneille ihmisille.

          Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksen seurauksena vuonna 1918 syntyi muun muassa kymmenen uutta vapaata ja itsenäistä valtiota:  Armenia, Azerbaijan, Eesti, Georgia, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina, Suomi, Valko-Venäjä. Koska kaikki olivat saaneet itsenäisyyden, on luonnollista olettaa, etta jokainen niistä katsoi tämän seurauksena olevansa myös vapaa, eikä esim. minkään toisen valtion alainen tai holhouksessa oleva alusmaa.

          Vain noin 20 vuotta myöhemmin, 1930-luvun lopulla tai 1940-luvun alussa, Suomea lukuun ottamatta, kaikki yhdeksän muuta edellä mainittua maata olivat joutuneet pakolla vastaanottamaan Neuvostoliiton lupaaman "vapauttamisen". Todellisuudessa se merkitsi jokaisen kohdalla nuoren itsenäisyytensä päättymistä, vapauden menetystä, Neuvostoliiton alaisuuteen pakolla  joutumista, joko yhtenä sen maan uutena osavaltiona tai sotilaallisesti miehitettynä ja alistettuna.  Eikä näitten vapautettujen valtioitten lista suinkaan loppunut näihin yhdeksään nimeltä mainittuun, vaan siihen voidaan lisätä vielä Bulgaria, Romania, Tšekkoslovakia, Unkari, puolikas Saksasta, jne…

          Edellisen johdosta mieleen kohoaa lukemattomia kysymyksiä:

          Ensiksi, oliko puna-armeijan sotilaallisen toiminnan kautta toteutettu toisen maan itsenäisyyden ja oman päätösvallan menetys ja yhdeksi Neuvostoliiton osavaltioksi (esim. Eesti, Latvia ja Liettua) tai sen etupiiriin (esim. Puola, Unkari, Romania, Bulgaria, Itä-Saksa)  kuuluvaksi maaksi joutuminen todellisuudessa vapautumista?

         Toiseksi, voisiko olla mahdollista, että kommunismin vapauttaminen merkitsikin todellisuudessa kyseisen maan kansalaisten yksilöllisen vapauden riistoa, matkustuskieltoja, henkilökohtaisen omaisuuden menetystä, yksityisyrittäjyyden kieltämistä, sananvapauden menetystä, vangitsemista, rautaesiripun taakse sulkemista, kommunistisen proletariusaatteen pakkohyväksymistä, lyhyesti sanottuna: sotilaallisella uhalla pakottamista kommunistisen vapauttajan alaisuuteen?

          Vielä on kiinnostavaa miettiä, millaista riemua, tyytyväisyyttä tai kiitollisuutta näitten ”vapautettujen” maitten kansalaiset tunsivat mielessään tultuaan Neuvostoliiton vapauttamiksi?  Vai tunsivatko he nousevaa vastenmielisyyttä, heräävää protesti- ja taisteluhenkeä, vaiko petetyisi tulemista ja sen synnyttämää vihaa?  

          Miksi niin suuret kansanjoukot pyrkivät hädässä pakenemaan  esimerkiksi tänne Kanadaan Itämeren maista  (1939), Unkarista (1956) ja Tšekkoslovakiasta (1968) Neuvostoliiton tankkien vyöryessä näihin maihin tuomaan ja takaamaan kommunistista vapautta?  Meillä on Kanadassa kaikista edellä mainituista maista vielä  näinä päivinä, 2000-luvulla, varsin aktiiviset ja huomattavat siirtokunnat, jotka jo useitten sukupolvien ajan ovat uskollisella ylpeydellä  ylläpitäneet elossa aitoja kansallisia perinteitään, niin kuin ne olivat olemassa ennen Neuvostoliiton vapauttamista ja kyseisten maitten venäläistämistä.   

         1940-luvun historia osoittaa, että selvittyään onnellisesti länsimaitten tuella (Stalinin avunpyyntö perustaa toinen rintama) yhdeksi toisen maailmansodan voittajavaltioksi, Neuvostoliitto onnistui pakolla kahmimaan  leiriinsä useita Euroopan valtioita, se jatkoi sen jälkeem häikäilemättömällä tavalla vapauttamispolitiikkaansa keskimääräisellä vauhdilla yksi ”onnellinen maa” per vuosikymmen.  

          1950-luvulla osoittautui, että Unkari, joka ei Neuvostoliiton mielestä  valitettavasti ymmärtänyt arvostaa heille langetettua ainutlaatuista  kommunistista vapautta, eikä ilmeisestikään osannut osoittaa riittävää kiitollisuuttaan Neuvostoliittoa tyydyttävällä tavalla, sai nopeasti uuden täydennyskurssin kommunistisesta vapaudesta Budapestiin tunkeutuneitten neuvostotankkien ja puna-armeijan sotilaitten opastuksella.   

          1968  Tsekkoslovakiassa erehdyttiin samoin kyseenalaistamaan maassa jo parikymmentä vuotta vallinnut neuvostovapaudeksi mainostettu tilanne, ja kansalaiset ryhtyivät oma-aloitteisesti uudistamaan sitä, jonka seurauksena Neuvostoliitto jälleen aikaa tuhlaamatta kiiruhti paikan päälle Prahaan neuvomaan asioita aikaisemmin käyttämillään opettajilla ja kurinpitosysteemillään: tankeilla ja puna-armeijan sotilailla.

          1970-luku oli lähes päättymässä, kun nyt jo tavoilleen uskollinen Neuvostoliitto päätti kiiruhtaa viime hetkellä, joulukuussa 1979, vapauttamaan Afganistanilaiset. Pakkovapautusta kesti tasan kymmenen vuotta, jona aikana venäläisille itselleen nousi epäilys: A) joko nämä islamilaiset afgaanit ovat niin tyhmiä, etteivät todellakaan ymmärrä, miten hienoa kommunistista vapautta me olemme tulleet heille tarjoamaan, koska eivät tahdo ottaa sitä vastaan, tai B) venäläiset olivat itse alkaneet hiljakseen epäillä, olikohan heidän vapautensa sittenkään sitä, mitä he luulivat sen olevan. Vuoden 1989 alussa neuvostojoukkoja johtava kenraali poistui Afganistanista armeijansa kanssa omien sanojensa mukaan: ”taakseen vilkaisematta”. Vain kolme vuotta tämän jälkeen koko Neuvostoliitto katosi maailmasta. 

          Oikea vastaus lienee vaihtoehto B), sillä Neuvostoliitossa oli jo alkanut oma sisäinen käymistila, perestroika. Vain paria vuotta myöhemmin Neuvostoliiton kommunistinen vapaus muuttui demokraattiseksi vapaudeksi uuden presidentti Boris Jeltsinin johdolla.

          Tätä kirjoitettaessa Euroopassa on menossa onneton Venäjän-Ukrainan sota, joka on jatkunut jo tasan kaksi vuotta. Sodan edetessä presidentti Putin on ollut pakotettu keksimään monia erilaisia syitä sotimispäätöksensä perusteluiksi:

• Ukrainan venäjänkielisillä alueilla (Donetsk, Herson, Luhansk, jne.) asuvien venäläisten ja Venäjän kansalaisten vapauttaminen Ukrainan alaisuudesta,
• ”Ukraina ei ole oma erillinen kansansa, Ukraina ei ole oma erillinen maansa ja on aina ollut vain osana Venäjää”, ja siksi se täytyy liittää takaisin Venäjään,
• ukrainalaisten suojeleminen länsimaitten ”satanistisilta liikkeiltä”, kuten esim. homo- ja lesbo-aatteitten leviämiseltä, Venäjällä kielletyiltä lahkolaisuskonnoilta, natsismilta, fasismilta, jne,
• estää Ukrainaa liittymästä NATO:on,
• estää Ukrainaa liittymästä EU:hun,

          Nämä kaikki erilaiset selitykset ovat ilmaantuneet Putinin retoriikkaan asteittain sodan jatkuessa. Lyhyesti sanottuna Putin tahtoo istuttaa Ukrainaan omaa näkemystään vapaudesta ja itse tärkeiksi päättämiään arvoja.  

          Edellä kerrotut huomioon ottaen, kaikilla itsenäisessä Suomessa syntyneillä sukupolvilla on ikuinen velvollisuus olla kiitollisia vuosina 1917-1918 ja 1939-1944 Suomea hallinneille rohkeille johtomiehille, jotka ymmärsivät, että Leninin ja Stalinin todellinen tavoite on ollut koko Suomen vapauttaminen kapitalismin ikeestä ja liittäminen Neuvostoliiton kommunistiseen paratiisiin, jonka venäläiset itsekin joutuivat myöhemmin tunnustamaan olleen pelkän katastrofaalisen erehdyksen, joka sai maan hajoamaan itsestään sisältä käsin.  

          Lenin ja Stalin eivät aikanaan voineet käsittää, miksi jääräpäiset suomalaiset eivät hyväksyneet heidän loistavaa vapautus-ideaansa vapaaehtoisesti ja ilman vastarintaan ryhtymistä. Sama vika tuntuu nyt olevan Vladimir Putinillakin, joka ei kykene ymmärtämään Ukrainan haluttomuutta vastaanottaa hänen sodan avulla tyrkyttämäänsä ja itsensä määrittelemää Nyky-Venäjän mallista vapautta. Se tarkoittaa ei "satanismia", joka taas tarkoittaa ei homo-lesboutta, ei lahkolaisuskontoja, jne. Lyhyesti sanottuna: ei natsismia eikä fasismia. 

          Eikä Putin näytä liioin käsittävän Suomen omaa vapaata päätöstä liittyä NATO:on, vaan hän näkee sen jonkinlaisena naapurimaan epäystävällisenä tekona, joka hänen järkeilynsä mukaan ansaitsisi tulla rangaistavaksi.

          Kuka Valdimir Putin luuleekaan olevansa? Jonkinlainen Suomen käskynhaltija ja  kurinpitäjäkö? Jonkinlainen Suomen kohtalon sanelijako? Jonkinlainen Suomen syyttäjä, tuomari ja rangaistuksen toimeenpanijako?  -  Hah!

          Kun kukaan ei kiinnitä huomiota, tuskin edes kuuntelee, puhumattakaan että vielä pelästyisi uhittelusta, silloin on lisättävä paineita huomion saamiseksi. Niinpä olemmekin saaneet kuulla uutisista Putinin ja hänen kannattajiensa kaikkein viimeisimpinä kunnianhimoisimpina tavoitteina monia erilaisia uhkauksia: halu palauttaa Venäjän alaisuuteen kaikki sen hallussa aikaisemmin olleet maa-alueet U.S.A:ssa Alaskan osavaltio, Itämeren maat, Suomi; uhata atomipommeilla; aloittaa III maailmansota,  jne. Jossain vaiheessa uutisten leviämistä  Mongolian presidentti Uhnaagin Hurelsuh puuttui jo asiaan rauhoittaakseen Putinin intoa, muistuttamalla, että Venäjä oli aikoinaan osa Monogoliaa.

          On pakko tunnustaa, että vielä noin vuosi sitten tällaiset puheet olisivat todella hermostuttanut meitä suomalaisia. Nyt on tilanne muuttunut ja aika on koittanut ryhtyä valmistautumistoimenpiteisiin Suomen kokeman vääryyden korjaamiseksi, sillä tulevaa tilaisuutta ei saa enää jättää käyttämättä.

Aiheen käsittely jatkuu Osassa II. Lue Blogi N:o 11.

          VIIPURI TAKAISIN!   

(By: Z.O. ja T.V.)

KYSYMYKSIÄ  SINULLE:

• Yhdytkö sinä Putinin mielipiteisiin, että itsenäistä Ukrainan maata ei ole olemassa, vaan se on vain osa Venäjää, eikä erillistä ukrainalaista kansaakaan ole olemassa, vaan he ovat kaikki venäläisiä?
• Onko sinun mielestäsi Putinin aloittaman Ukrainaa vastaan menossa olevan "pyhän sodan" (= Venäjän ortodoksisen kirkon käyttämä nimitys) tavoite "satanismin, natsismin ja fasismin"  eliminoiminen Ukrainasta oikeutettu toimenpide? 
• Jos Venäjä voittaa Ukrainan sodan, näetkö sinä sen todellisena uhkana muulle Euroopalle ja koko maailman demokratialle, kuten presidentti  Volodymyr Zelenskyi varoittelee,  vai näetkö, että koko Venäjän uhittelu loppuu siihen, yksi itsenäinen maa katosi Euroopan kartalta tultuaan kokonaisuudessa liitetyksi Venäjään ja Putin on tyytyväinen?

LÄHETÄ  KOMMENTTISI: tomofviipuri@gmail.com 

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *

"HEI! Kiitos, että olette ryhtyneet toimeen ja päättäneet pitää aktiivisisessa ihmismuistossa ja tulevia sukupolvia varten elossa tällaiset tärkeät Suomea koskevat historialliset tosiasiat. Vaikka ensiajatukseni oli, että tämä hieno yrityksenne ilmestyy nyt vain liian myöhään, kun se olisi pitänyt tulla suomalaisten tietoisuuteen viimeistään 1990-luvulla, niin ottaen huomioon Euroopan nykytilanteen, aloin miettiä, että ei se taida sittenkaan olla liian myöhässä. Tämä saattaa hyvinkin olla paras mahdollinen hetki maailman historiassa Suomenkin kärsimien vääryyksien hyvittämiseen ja rikollisen valtion rankaisemiseen. Täsmälleen näinhän sitä tehdään Venäjälläkin. Eihän siellä mitään muuta tehdä, kuin vain muistellaan ja valitellaan kaikkia kovia kokemuksia, etteivät ne vain unohtuisi kansan mielistä. Siellä vietetään 900  päivää kestänyttä Leningradin piirityksen vuosijuhlaa.  Siellä muistellaan Natsi-Saksan pahojen tekojen mustelemista ja tuon maan jatkuvaa syyttelemistä.

Meillä on ollut toisin. Meillä ei olla uskallettu puhua eikä edes pukahtaa Neuvostoliiton aiheuttamista kärsimyksistä, vaan ne on vaan kärsitty hiljaisuudessa ja jaksettu hymyilla vieressä, kun entiset NL:n lyhytniskaiset pomot julistivat ystävyyttään ja juhlivat voittonsa vuosipäivää. Jo oli korkea aika nostaa tällaiset kärsityt asiat päiväjärjestykseen. 

Toivon teille menestystä tälle aloitamallenne työlle Suomen kansan herättämisessä. Kyllä se onni vielä potkaisee, kunhan siihen vain osataan olla valmistautuneina mainitsemanne kaavan mukaisesti. Kunpa vain itse olisin vielä silloin elossa.  

Olen lukenut kaikki Poika Tuomisen kirjat ja hän kertoo elävästi Mokovassa asuessaan Kominternistä. Suosittelen niitä  kaikille tästä aiheesta kiinnostuneille." Pekka S. - Turku