Silloisen AERO OY:n lentonumerolla  AY1631 Tallinnasta lähtenyt ja Helsinkiin matkalla ollut Junkers-52-mallinen suomalainen matkustajakone joutui pian ilmaan noustuaan neuvostoliittolaisen Iljushin DB-3T-pommikoneen ampumiskohteeksi ja putosi Suomenlahteen, Keri-nimisen saaren lähelle. Kaikki koneessa olleet yhdeksän henkilöä menehtyivät. Koneen miehistönä oli kaksi pilottia ja matkustajina neljä siviiliä ja kolme diplomaattista postia kuljettavaa kuriiria. Yksi kuriireista oli amerikkalainen ja kaksi ranskalaista,jotka kaikki kuljetttivat oman lähetystönsä postia.   

          Ulkomaalaisen matkustajalentokoneen alas ampuminen Neuvostoliiton alueen ulkopuolella on jälleen yksi niistä lukemattomista tapauksista, jotka todistavat, millainen itsevaltaisen röyhkeästi ja epärehellisesti toimiva maa Neuvostoliitto omana aikanaan todella oli. Se oli maa, joka ei tunnustanut pahoja tekojaan eikä tuntenut niistä syyllisyyttä. Neuvostoliitto pyrki aina ensin valehtelemalla kieltämään osallisuutensa minkäänlaiseen rikolliseen toimintaan, jota se harjoitti ulkovaltoja, samoin kuin omia kansalaisiaankin kohtaan.  Maa toimi ilman omaatuntoa, ilman kansainvälisten lakien kunnioitusta, ilman rehellisyyttä, ilman vastuuntuntoa, ilman syyllisyydentuntoa, ilman korvausvelvollisuutta aiheuttamistaan tuhoista, mutta ikuisen köyhyytensä vuoksi aina toisilta korvauksia vaatien.

          Vielä jopa niinkin myöhään kuin vuonna 1986, jolloin maassa jo vallitsi niin kutsuttu avoimuus, ”glasnost” (гласность), tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalan räjähdyksessä Neuvostoliiton ensi reaktio oli vaieta asiasta, totuuden epärehellinen salaaminen, tapausta koskevan virallisen tiedonannon ja uutisoinnin hitaus, piittaamattomuus koko Eurooppaa uhkaavan tuhoisan vaaratilanteen varoituksen antamisesta naapurivaltioille ja vastuun välttely, kunnes ulkomaat jo ehtivät paikallistaa, mistä lisääntynyt atomisäteily ja -saaste oli peräisin. Valhe paljastui ja Neuvostoliitto joutui tekemään häpeällisen tunnustuksen.  

          Vaikka Kaleva-lentokoneen ampumahetkellä Suomessa lähes täydellisesti vaiettiin onnettomuudesta, suomalaisten lukuisat jälkiraportit, erikoisesti tapauksen 80-vuotisen muistopäivän aikoihin vuonna 2020, ovat totuuteen perustuvat. Niitä voi kuka tahansa lukea internetin kautta avautuvista sanomalehtien arkistoista. Toivottavasti Kalevan hylyn tutkiminen tuo uutta tietoa tästä pirullisen ilkeästä, mutta täysin turhasta viattomien ihmishenkien menetyksestä.

          Maailman tilanne vuonna 1940

          Matkustajakone kuului Suomelle. Ilmatila kuului Eestille. Ampumahetkellä molemmat maat olivat itsenäisiä valtioita. Kolmas ulkopuolinen osallinen, Neuvostoliitto ei ollut sillä hetkellä kummankaan valtion kanssa sodassa, joten miten on mahdollista, että sen sotilaskone julkesi ampua alas vieraan naapurimaan matkustajakoneen, joka ei ollut edes loukannut Neuvostoliiton ilmatilaa?

          Menossa oli edellisen vuoden syyskuussa alkanut toinen maailmansota. Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa olivat partnereita. Maat olivat allekirjoittaneet vuotta aikaisemmin solmitun ja vielä toistaiseksi voimassa olevan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen. Näitten ulkoministerien laatiman salaisen lisäpöytäkirjan mukaisesti maat olivat sopineet keskenään, että Neuvostoliitto voi liittää Eestin ja muutkin Itämeren pikkuvaltiot, Suomi mukaan luettuna, omaan etupiiriinsä. Mutta tuona kesäkuuna Suomi oli jo tullut hoidetuksi, sillä talvisota oli päättynyt kolme kuukautta aikaisemmin tehtyyn Moskovan rauhaan. Länsimaat olivat omina varotoimenpiteinään tehneet päätöksen sulkea suurlähetystönsä Tallinnassa, Vilnassa ja Rigassa, ja niitten henkilökunta oli palaamassa kotimaahan.

          Eesti oli jo menneenä talvena suoranaisen kiristyksen alla pakotettu sallimaan puna-armeijalle oikeuden avata sotilaallisia tukikohtia alueellaan, koska Neuvostoliiton oli päästävä Itämerelle. 6.200 venäläiselle työmiehelle oli myönnetty lupa saapua Eestiin ja alkaa laajentaa maan lentokenttiä ja syventää laivaväyliä. Kaikkein ironisinta on lukea Molotovin lausuma valhe, että mitkään näistä käynnistetyistä toimenpiteistä, ”ei tule aiheuttamaan minkäänlaista Neuvostoliiton sekaantumista näiden maiden sisäisiin asioihin”.

          Vain päivää ennen Kalevan onnettomuutta, 13. kesäkuuta, Stalin oli allekirjoittanut ukaasin Eestin täydellisestä miehityksestä, mutta se ei suinkaan astunut voimaan heti allekirjoituspäivänä. Perusteluna  päätökselle oli: ”taata Nevostoliiton turvallisuus”. Stalinin tavoitteena oli rakentaa turvallisuuden takaava etupiirialue Neuvostoliiton rajojen ympärille. Sen mukaisesti Euroopan suunnalta uhkaavat sotatoimet tultaisiin käymään jo näillä ulkoalueilla, ja Neuvostoliiton oma maaperä säästyisi sodan tuhoilta. Näin hän suunnitteli ja näin hän toivoi. Voisiko vielä itsekkäämpää ja pieniä naapurivaltioita halveksivampaa suunnitelmaa edes kuvitella?

          Stalinin määräys edellytti näitten valtioitten rajojen täydellistä sulkemista, joka toteutettiin vasta kaksi päivää Kalevan onnettomuuden jälkeen.  Ukaasin seurauksena historia kertoo uskomattoman 500.000 neuvostosotilaan armeijan olleen tuona hetkenä jo valmiuteen siirrettynä Baltian alueelle. 

          Huolimatta siitä, että Stalinin määräys ei vielä 14.6. ollutkaan voimassa, Neuvostoliitto oli kuitenkin ottanut röyhkeästi ennakkoa ja aloittanut Eestin rannikon saarron jo päiviä aikaisemmin sekä ilma- että meriliikenteen suhteen, koska Neuvostoliiton johto pelkäsi Eestin hallituksen pakenevan maasta ja määräysten mukaan tämä oli estettävä hinnalla millä hyvänsä. Tämä luvaton ennakointi koitui Kaleva-lentokoneen kohtaloksi.

          Vielä kaksi päivää myöhemmin, eli 16.06,  Helsinki-Tallinna reitillä lentävää Eestiläisen lentoyhtiön konetta ammuttiin neuvostoliittolaisesta sukellusveneestä käsin, mutta lentokone välttyi osumilta. Se jäi tämän reitin viimeiseksi lennoksi kymmeniksi vuosiksi.

          Neuvostoliiton taholta tulevaa julmaa painostusta Itämeren pikkuvaltioita kohtaan kuvastaa erikoisen hyvin venäläisen historioitsijan ja toisen maailmansodan erikoistutkijan,  Mark Solonin’in kirjassaan ”Varoituslaukaus”( Упреждающий удар) esittämä tieto: ”Kalevan onnettomuuspäivänä 14.06.1940 Neuvostoliitto julkaisi Liettualle ultimaatumin, jossa vaadittiin niitten korkeimpien poliisijohtajien pidättämistä, jotka olivat osallistuneet maahan perustettuja neuvostotukikohtia vastaan suoritettuihin provokaatioihin, muodostaa uusi neuvostoystävällinen hallitus ja päästää maahan rajoittamaton määrä neuvostojoukkoja. Näitten vaatimusten toteuttamiseen oli suostuttava 15.06., kello 10:00 mennessä.” (Huom! Aikaa oli annettu siis vain yksi päivä.)

          Esimerkkejä venäjänkielisistä internet-sivuista liittyen Kaleva-lentokoneeseen

          Koska Viipuri-sivustollamme on oma pysyvä toimittajamme Venäjällä (Z.O.), pyysimme häntä ottamaan selville, mitä venäläinen historian kirjoitus ja tämän päivän internet kertoo tästä heidän rikollisesta teostaan ja missä määrin nämä raportit eroavat suomalaisista.

          Päätimme lähestyä aihetta Venäjän suurimman hakukoneen, Yandexin avulla. Materiaalia avautui heti sivukaupalla todella runsaasti. Monet niistä yksinkertaisesti toistivat toinen toisensa sanomaa lähes sanatarkasti samoista tietolähteistä lainattuina. Kaikissa oli käytetty myös Suomessa julkaistua tietoa, mikä on ymmärrettävää totuuteen perustuvassa raportoinnissa. Tästä huolimatta monissa jutuissa on selvä Neuvostoliittoa puolustava näkökanta, jonka voisi tulkita ampumista vähätteleväksi asenteeksi.  Esim: ”yksikään onnettomuusuhrien valtioista ei koskaan esittänyt syytöksiä  Neuvostoliitolle”. Sanoja lukiessa saa tunteen aivan kuin niitten venäläinen kirjoittaja katsoisi tapauksen oikeutetuksi, koska siitä ei kukaan nostanut syytettä, ja kirjoittajien asenne heijastaa tyytyväisyyttä, koska matkustajakoneen tuhoa ja ihmishenkien menetystä ei pidetty oikeuskäsittelyä vaativana rikoksena. On suorastaan ihmeellistä ajatella, miten Neuvostoliitto pääsi jälleen kerran pälkähästä ilman korvauksia.

          Valitsimme seuraavat kolme linkkiä esimerkeiksi. Niihin liittyvät otsikot, samoin kuin tekstilainaukset ovat venäjän kielestä käännettyjä. Esitämme linkit siltä varalta, jos venäjää osaavia lukijoitamme kiinnostaa tutkia perusteellisemmin niihin liittyvät kirjoitukset. 

https://litresp.ru/chitat/ru/%D0%9C/muromov-igorj-a/100-velikih-aviakatastrof/20 -  ”100 SUURTA ILMAILUALAN KATASTROFIA”, alaotsikolla: "SUOMALAINEN J-52 (KALEVA) TUHOTTU SUOMENLAHDELLA”

          Tämä Biblioteka-sivuston raportti on erittäin yksityiskohtainen koko ilmailuhistorian sadasta suurimmasta, kuin myös mielenkiintoisimmista ja eniten huomiota herättäneistä lento-onnettomuuksista, joitten joukossa mainitaan myös Kalevan alas ampuminen. Kerronta sisältää jo kuumailmapallojen lennot. Kaikki 100 tapausta esitetään kronologisessa järjestyksessä, joten Kalevasta kiinnostuneen on rullaamalla etsittävä vuosi 1940. Juttu kertoo eri lähteistä lainaten kyseisen AERO OY:n omistaman Junkkers-52-lentokoneen valmistumisen ja toimintahistorian, mainiten jopa sen sarjanumeron 5494. Samoin se kertoo koneelle tammikuussa 1937 tapahtuneen yhden aikaisemman vaaratilanteen keskimmäisen moottorin räjähtäessä ja sitä seuranneen onnistuneen pakkolaskun.

          Aluksi juttu ilmoittaa Kalevan onnettomuuden oikean päivämäärän, mutta lainaa myöhemmin koneessa mukana olleen toisen pilotin Pjotr Hohlovin myöhemmin kirjoittamaa elämäkertaa, jossa hän mainitsee päivämäärän olleen 23. kesäkuuta. Miksi tämä väärä päivämäärä? Se ei voi johtua kirjoittajan muistivirheestä, koska päivämäärä olisi ollut helposti tarkastettavissa, joten se on luettava jälleen yhdeksi Neuvostoliiton pyrkimykseksi puolustaa rikollisia tekojaan valheilla, ja ilmeisesti luottaen siihen, ettei kukaan kirjan lukija tulisi koskaan suorittamaan näinä päivinä niin muodissa olevaa ”fact cheking’iä”. Koska Eestin miehitys toteutettiin 16.06. ja jos Kalevan alas ampumisen voidaan väittää tapahtuneen tuon päivämäärän jälkeen, Neuvostoliitto oletettavasti katsoi sen antavan ampumiselle jonkinlaisen hyväksyttävän perustelun. Kaikesta huolimatta Eesti liitettiin virallisesti Neuvostoliiton osaksi vasta 06. elokuuta, 1940.

          Hohlovin antaman raportin mukaan  Eestin rannikolla oli sillä hetkellä kaksi tiedustelukonetta partioimassa. Ne havaitsivat Suomea kohti lentävän matkustajakoneen, jolloin hänen koneensa kapteeni  Shio Bidzinashvili antoi käskyn: ”Takaa-ajoon! Meidän on saatava se kääntymään takaisin!”

          Venäläiset koneet lensivät peräti 50 metrin etäisyydelle Kalevasta, siirtyen sen molemmille puolille. Hohlov kertoo itse avanneensa koneensa kattoluukun ja viittoilemalla antaneen selvän merkin Kalevan kapteenille kääntyä takaisin ja palata lähtökentälle. Raportin mukaan venäläiset olivat niin lähellä suomalaista konetta, että he saattoivat nähdä sen ikkunoitten lävitse, miten sen ”tyytyväistä omahyväisyyttä osoittavat matkustajat heiluttivat heille nyrkkejään ja osoittivat uhmaa näyttämällä pistooleja”. Koska suomalaisen koneen pilotti ei osoittanut minkäänlaista reaktiota venäläisten käsimerkeille, sotilaskoneen päällikkö antoi seuraavaksi käskyn koneessa kolmantena olleelle ”radisti-konekiväärimies-kersantille määräyksen ampua kaksi varoituslaukausta Junkkersin nokan eteen”. 

          Koska tämäkään ei saanut matkustajakonetta muuttamaan kurssiaan, seuraava käsky konekiväärimiehelle oli suunnata aseensa suoraan kohti konetta. Laukaukset osuivat sen vasempaan moottoriin, joka alkoi savuta, syttyi hetken päästä liekkeihin, kone kallistui ja putosi Suomenlahteen noin 400-500 metrin korkeudesta kello 14:06. Vielä yhtenä lisäperusteluna ampumispäätökselle Hohlov antaa uskomattoman väitteen, että alas ammutussa koneessa ei ollut minkäänlaisia maatunnuksia.  Tämä ilmeinen tekosyy, todellinen valhe, on ristiriidassa ampumapaikan alapuolella olleitten eestiläisten kalastajien antaman silminnäkijätodistuksen kanssa, jonka mukaan koneen peräsimessä oli selvästi nähtävissä kookkaat Suomen liput.  

          Raportti jatkuu kertomalla, että vain minuutti ampumisen jälkeen lähistöllä ollut venäläinen sukellusvene sai määräyksen kiiruhtaa paikalle tutkimaan tilannetta. Kapteeni Gregori Goldbergin johtama sukellusvene saapui mainitulle paikalle 41 minuutissa (kello 14:47) ja kohtasi siellä monia eestiläisiä kalastusaluksia, jotka olivat keränneet laivoihinsa erilaisia meren pinnalta löytyneitä koneessa olleita tavaroita. Saatuaan käsityksen tilanteesta sukellusveneen kapteeni päätti jakaa miehistönsä kahteen ryhmään, joista yksi sai tehtäväkseen ”tarkastaa jokaisen kalastusveneen ja takavarikoida kaikki kalastajien jo löytämät ja aluksilleen keräämät esineet, samalla kun toinen ryhmä jatkoi vedessä kelluvien tavaroitten poimimista sukellusveneeseen”.  

          Seuraavaksi raportti kertoo kello 14:51 suomalaisen Ilmari Juutilaisen ohjaaman tiedustelukoneen startanneen Helsingistä tullakseen tarkastamaan tilannetta. (Venäläinen raportti todella mainitsee suomalaisen pilotin nimeltä, jonka he oletettavasti ovat kopioineet suomalaisista tietolähteistä, koska he myös viittaavat häneen kuuluisana suomalaisena ässä-taistelulentäjänä.)

          Sukellusveneen päällikkö oletettavasti hätääntyi suomalaiskoneen ilmestymisestä, koska hän käynnisti aluksensa koneet ja alkoi kiertää ympyrää onnettomuuspaikalla, oletettavasti ajatellen liikkumisella kykenevänsä paremmin väistämään vaaran, jos suomalaiskone yrittäisi uhata sitä.  Juutilainen suoritti kuitenkin vain kolme kierrosta merenpinnalla näkyvän laajan öljyläikän (Juutilaisen raportin mukaan noin 75 metriä leveän) ja siinä kelluvien tavaroitten ympäri ja otti sen jälkeen suunnan takaisin Suomea kohti. Kello 16:10 sukellusvene raportoi poistuvansa onnettomuuspaikalta kohti Kronstadtin laivastoasemaa, eli se oli hoitanut tehtävänsä alle puolessatoista tunnissa.

          Lukijan on mielenkiintoista todeta, että edellä kerrotusta sukellusveneen miehistön tiukasta tarkastuksesta huolimatta venäläinen raportti tunnustaa kalastajien onnistuneen salaamaan valtavan määrän löytämiään esineitä, jotka he kuitenkin myöhemmin luovuttivat Tallinnan poliisille. Tällaisiksi mainitaan muun muassa yksi salkku, Saksan passi, sinetöity diplomaattinen postisäkki, käteistä rahaa pankin kuoressa, vaatteita, yhden pilotin ja matkustajien henkilökohtaisia muistikirjoja, yksi tilinpitokirja, kymmenittäin lentokoneen osia, lentokoneen rungon faneeripalanen ja yksi pelastusliivi. Uhreista ei löytynyt yhtäkään ainoaa.

https://www.gazeta.ru/science/2020/06/14_a_13117195.shtml?ysclid=lxkz9805fd303102849  – ”MEILLE RAVISTELTIIN NYRKKEJÄ – MITEN NEUVOSTOLIITTO 80 VUOTTA SITTEN TUHOSI SUOMALAISEN LENTOKONEEN ITÄMEREN ALUEELLA”

           Tämä Gazeta.ru:n raportti toistaa kaikkien muitten linkkien tapaan sekä kyseisen Junkkersin kuin myös onnettomuuden yksityiskohdat. Se ansaitsee tulla mainituksi sen johdosta, että se rohkenee julkaista edellä mainitun historioitsijan, Mark Solonin’in kirjassaan esittämän rehellisen lausunnon: ”Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 neuvostojohdolla ei ollut edes pienintäkään laillista oikeutta jonkun maan Neuvostoliittoon liittyvien asenteitten johdosta estää kansainvälisten lentokoneitten vapaita lentoja Eestistä, eikä liioin kaapata aseellisesti diplomaattisia dokumentteja ja Eestin valtion ja eestiläisten omaisuutta.”

          Tämän kaltaisten rohkean rehellisten lausuntojensa johdosta Mark Solonin on joutunut muuttamaan pois Venäjältä ja asuu tällä hetkellä tietääksemme Ukrainassa. Samoin on ihmeteltävää, että Gazetan artikkelia ei ole vielä muutettu tai poistettu.

https://putc.org/zachem-sovetskie-vvs-sbili-finskij-yu-52-kaleva/ - ”MIKSI NEUVOSTOKONEET TUHOSIVAT SUOMALAISEN J-52 ”KALEVAN”?”

          Sivuston yleisnimenä on ”Putin soittaa - Uutisia venäjänkielellä”.

          Todettakoon, että kaikista edellä mainituista linkeistä on mahdollista koota erilaisia yksityiskohtia. Yksi niistä kertoo "onnettomuuspaikan koordinaattien olleen 59°47′01″ pohjoista leveyttä ja 25°01′06″ itäistä pituutta". Jos tämä pitää paikkansa, tuntuu ihmeelliseltä, miksi Kalevan hylyn löytäminen on kestänyt näin kauan, vaikka siihen muutama vuosi sitten osallistui jopa yhdysvaltalainen alus. Tai ehkä Neuvostoliitto on tarkoituksellisesti yrittänyt johtaa tulevia etsijöitä harhaan tavanomaisella disinformatiollaan. 

          Toinen linkki tietää lisätä, että paikalle saapuneesta sukellusveneestä yritettiin ampua Juutilaisen lentokonetta, mutta konekivääri oli jumittunut eikä lauennut. Vielä kerrotaan eestiläisestä ilmailun harrastajasta, Orad Mangista, joka kertoi nähneensä koko tapauksen ja antoi silminnäkijä lausunnon, miten kaksi neuvostoliittolaista sotilaslentokonetta asettautui Kalevan molemmille puolille, sitten toinen pudottautui huomattavasti alemmaksi, ilmeisesti pyrkien välttämään joutumasta toisen tulilinjalle. Vielä Mang kertoo selvästi nähneensä matkustajakoneen peräsimessä Suomen liput, vaikka Hohlov väitti toisin. Suomen lippujen näkymisen vahvistivat myös merellä olleet kalastajat.

          Yllä esitetyt kolme valitsemaamme linkkiä edustavat todella asiallista venäjänkielistä raportointia Kaleva-lentokoneesta, alkaen aina siitä kun AERO OY hankki koneen vuonna 1936, sille tehdyistä korjauksista ja sen myöhemmistä vaiheista aina onnettomuuspäivän aamulentoihin saakka.   Näitten kolmen esimerkin lisäksi venäläinen hakukone luettelee kymmenittäin muita, mukaan luettuna useita englanninkielisiä linkkejä, mutta emme löytäneet yhtäkään viittausta suomenkielisiin linkkeihin.  

          Osa II jatkaa aiheen käsittelyä blogissa N:o 10. 

KUVA: AERO OY:n suomalaisella rekisterinumerolla OH-ALL varustettu Junkers-52 mallinen, 3-moottorinen, ponttooneilla varustettu, Kaleva-niminen  matkustajakone Helsingin Katajanokan laiturissa. Taustalla yksi vanhan Katajanokan klassisista maamerkeistä, lempinimellä "lutikkalinnaksi" kutsuttu rakennus.  Kuva venäläiseltä 24wiki.ru-sivustolta.

(T.V. & Z.O.)

Kysymys sinulle:

Esitämme kysymyksemme aihetta käsittelevän jatko-osan, Blogi N:o 10:n lopussa.  

LÄHETÄ  KOMMENTTISI: tomofviipuri@gmail.com 

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *

LUKIJAKOMMENTTI ARTIKKELIIN

"Moi!

Kiitos! Hieno juttu! Todella hienoa, että tarjoatte meille näin mahdollisuuden päästä lukemaan, mitä ja miten tuolla itäisessä naapurimaassa kirjoitetaan meitä suomalaisia koskevista  asioista. Harva meistä osaa venättä ja vielä harvemmat suomalaiset lehdet julkasevat tälläsiä Venäjän omalle väelle tarkotettuja juttuja  sieltä rajan takaa. Ehkä siitä syystä, etteivät täällä osaa kääntää, eikä uutistoimistot tälläsiä välittele.  Hyvä kun näin mekin saamme verrata. Kiitos vielä kerran! Jään odottamaan jutun loppuosaa. Toivottavasti tulee pian. P. Palokas "