Todennäköisin syy on vain köyhän Neuvostoliiton ajan perinne, jolloin jokaisesta kopeekasta tingittiin kansalaisten mukavuudesta välittämättä.
          Täällä, siis ainakin Pietarin kaupungissa, asukkaitten keskuudessa vallitsee käsitys, joka saattaa perustua jonkinlaiseen taloudelliseen säästämisen sääntöön, kun ulkolämpötila on pudonnut kolmena perättäisenä päivänä alle +8 C-asteen, vasta sen jälkeen aloitetaan lämmitys. Yksi lämmin päivä tuon kolmen päivän keskellä keskeyttää tämän minimivaatimuksen ja siirtää lämmityksen aloituksen tulevaisuuteen.
          Nyt on loka-marraskuun vaihde ja näin on käynyt nyt esimerkiksi minun uudessa ”eliitti-luokkaan” (eliitti-sana, on venäläisten oma rakennus- ja asumistasoon liittyvä luokitus) kuuluvassa asuintalossani. Kuljen huopatossuissa, villapaidassa ja/tai kylpytakissa normaalin sisäasun lisäksi ja joskus tarpeen vaatiessa vielä jopa kaulaliina kaulanympäri kiedottuna.
          Mutta jos asuntojen lämmityksen aloitusta viivytellään syksyisin venäläisissä kerrostaloissa liian kauan asukkaitten mukavuuden kannalta, niin kunhan päästään talveen, sitten vasta murheet alkavatkin. Monet vanhat talot ovat lämmön kannalta niin vuotavia, että asuntojen lämpötilat pysyvät koko talven vain +10+15 C-asteen paikkeilla.
          Kaupunkitalojen kattojen ja vinttien lämpöeristys on lähes olematon, jolloin lämpö pakenee katon kautta muodostaen räystäille jopa kaksi- kolmemetrisiä jääpuikkoja, jotka sitten putoavat suojasäällä. Jokaisena talvena saamme lukea pelkästään Pietarin kaupungissa 1-2 hengenmenetyksestä jalankulkijan saatua putoavan jääpuikon osuman päähänsä.

          Samoin joka vuosi räjähtää jossakin päin Venäjää vähintäin kaksi kerrostaloa ilmaan kaasuräjähdyksen seurauksena. Näitä lähestyvään talvikauteen liittyviä epäkohtia voisimme luetella vielä monia, puhumattakaan normaalista kaupungin lumenluonnista, teitten auraamisesta, jalkakäytävien ja katujen hiekoituksesta, jalankulkijoitten kaatumisista ja liukastumisista, katkenneista sääristä ja aivotärähdyksistä,  jne. Kaikki johtuen täydellisestä saamattomuudesta, vastuuntunnottomuudesta ja nykyaikaisten laitteitten ja teknologian puutteesta.
          Jos katsomme kesäkautta, silläkin on omat kaupungeille tyypillisvenäläiset murheensa, jotka ovat käsittääksemme suomalaisille kerrostalojen asukkaille tuntemattomat. Kesällä kysymys koskee lämpimän veden jakelua. Kuinka pitkäksi ajaksi kesällä keskeytetään lämpimän veden jakelu kerrostaloasuntoihin. Toisin sanoen se tarkoittaa, kuinka monena päivänä tai viikkona asukkaat joutuvat ottamaan kylmiä suihkuja ja  pesemään hiuksensa kattilassa lämmitetyllä vedellä. Ainoa ratkaisu tämän välttämiseksi on hankkia oman asunnon komeroon erillinen kuumavesivaraaja, ”boileri”, joka tuottaa lämmintä vettä sähköllä lämmitettynä.

          KUVATEKSTI: Tämän menossa olevan 2024 vuoden syyskuun 8. päivänä pidettiin Pietarin kaupungin valtuuston edustajien vaalit. Yhtenä kandidaattina oli nuori mies nimeltään Aleksandr Brjantsev. Ohessa hänen vaalikampanjalehtisensä etusivu. Hänen ensimmäiseksi listaamanaan lupauksena äänestäjilleen on pyrkiä rajoittamaan kesäisin kaupungin kuuman veden jakelun keskeytys maksimina vain kolmeen päivään. Tuntuu logiikan puutteelta, miksei hän saman tien aseta tavoitteeksi kuuman veden jakelun keskeytyksen täydellistä eliminoimista? Miksi hän kuitenkin tahtoo kesäisin jättää kaupunkilaiset kolmeksi päiväksi ilman kuumaa vettä? Oletettavasti hänellä on jotain
parempaa sisärenkaan tietoa, että kuumanveden jakelu ilman keskeytystä Venäjällä on mahdottomuus. Kaikki Venäjällä käyneethän muistavat tuon iänikuisen naurettavan yleisilmoituksen, joka on kiinnitetty sisääntulo-oveen. Sitä käytetään niin ravintoloissa, museoissa, valtion virastoissa, lyhyesti sanottuna kaikkialla, missä ovet ovat suljetut sillä hetkellä, kun paikalla pitäisi olla virallinen aukioloaika: "Suljettu teknisistä syistä." Mitä se tarkoittaneekaan, sitä ei kukaan venäläinen  kyseenalaista koskaan. Kaikki hyväksyvät sen mukisematta. Ehka sen tarkoituksen voisi kääntää amerikkalaisella sanonnalla "Shit happens!"
         

          Kaikkein ihmeellisimpänä asiana me ulkomaalaiset Venäjällä asuvat näemme tämän koko naurettavan kuuman veden jakeluasian siinä valossa, miten on mahdollista, että Venäjä, joka ei vielä ole kyennyt ratkaisemaan näin alkeellisia kansalaistensa jokapäiväisen elämisen mukavuutta koskevia palveluja, kehtaa esittää itseään suurena nykyaikaisena maailman suurvaltana ja hyväntekijänä.
          Tätä juttua kirjoittaessamme Kazanin kaupungissa Venäjällä on meneillään Putinin isännöimä BRICS-maitten kongressi (22-24. lokakuuta, 2024). Kuten tunnettua Putin tahtoo suurempaa huomiota ja vaikutusvaltaa maalleen ja toivoo voivansa moninapaistaa tämän päiväisen maailman suppeaa  polarisoitumista, joka on keskittynyt vain U.S.A:n navan ympärille. Putin toivoo voivansa nostaa itsensä yhdeksi uudeksi keskeiseksi maailman napamieheksi, houkuttelemalla toisia valtioita tähän keksimäänsä BRICS-maitten liittoutumaan ja esittämällä Venäjää jonkinlaisena esimerkillisenä, arvostettuna johtajana, uutena maailman napapisteenä, jolla olisi jotain annettavaa liittolaisilleen, vaikka se itse ei ole kyennyt vielä vuonna 2024 ratkaisemaan omissa miljoonien asukkaitten suurkaupungeissaan alkeellista kuuman veden jakelua ympärivuotiseksi tai talvisin pihistelee lämmön jakelussa.
          Toinen erinomainen esimerkki sekä entisen Neuvostoliiton, että tämän päivän Venäjän  kykenemättömyydestä hoitaa omia ihmisiään on entisen presidentti Vladmir Medvedevin viimeisenä virkavuotenaan, vuonna 2012 pitämä televisiopuhe, jossa hän juhlallisesti ilmoitti: ”Nyt olisi jo korkea aika, että kaikille toisen maailmansodan veteraaneille olisi kyetty hankkimaan asunto.”
          Suomalaisille korville tällainen maan presidentin kommentti kuulosti uskomattomalta. Sotahan loppui jo vuonna 1945, ja vuoteen 2012 mennessä siitä oli kulunut jo 67 vuotta. Sotaveteraanit lähestyivät elämänsä päätöstä, monet olivat jo kuolleet, eikä vieläkään elossa olevien asunto-olosuhteita oltu kyetty ratkaisemaan.

        Ulkopuolisesta tuntuu aivan kuin vuosikymmenien viivytyksellä olisi toivottu koko sotaveteraanien asuntoasian ratkeavan itsestään, toisin sanoen joko unohtuvan tai niitä odottavien henkilöitten kuolevan pois.

          Mistä muista aiheista asuntojen lämmityksen lisäksi venäläiset puhuvat tavatessaan toisensa näinä marraskuisina päivinä?
          Yksi asia, josta ei puhuta on itsestään selvä: kukaan ei puhu menossa olevasta Ukrainan sodasta. Siitä ei ole mitään puhuttavaa, koska kaikki ovat asiasta täydellisesti samaa mieltä. Kukaan ei uskalla esittää vastustavaa mielipidettä, kukaan ei uskalla valittaa eikä protestoida. Asiasta ei yksinkertaisesti puhuta tavallisten kansalaisten kesken, tai jos puhutaan niin ainoastaan ylistämällä ja tukemalla Putinin päätöksiä.

          Tosin tämän jutun kirjoittaja matkalla Pietarissa yhteen kaupungin monista teattereista, kohtasi onnettoman naispuolisen taksikuskin, joka todettuaan kyyditettävänsä olevan ulkomaalaisen, rohkaistui avaamaan sydämensä ja ajatuksensa.  Kyyneleet silmissä nainen alkoi kertoa ainoan poikansa lähteneen kiireellä Armeniaan välttääkseen sotaan rekrytöinnin. Äiti kertoi kaipaavansa häntä jatkuvasti, ja hirveintä oli ajatus, että koska sotatilanteelle ei ole nopeaa ratkaisua, se tarkoittaa, että on täysin mahdollista, että poika ei palaa enää koskaan äitinsä luokse. Perille päästyämme ja ovia avatessaan hän kertoi iloisella äänellä: ”Onneksi maailmassa on keksitty tämä WhatsApp-äppi. Poikani ottaa sillä yhteyden joka päivä ja me saamme nähdä toisemme.”
          Televisiokanavat esittävät normaaleja ajanvieteohjelmia, elokuvia, viihdesarjoja ja erilaiset konsertit ovat Venäjällä hyvin suosittuja, mutta monet päivittäiset paneelikeskustelut ja poliittiset ohjelmat sen sijaan eivät käsittele mitään muita aiheita kuin vain Ukrainan sotaa, Amerikkaa ja NATO:a mustamaalaamalla, usein suorastaan pilkkaamalla.
          Näitten kaikkien yhteisenä teemana on arvostella länsimaita tuen antamisesta Ukrainalle. Yksikään uutislähetys ei ole vielä kertaakaan maininnut sanallakaan Venäjän kärsimistä miehistö- ja kalustotappioista. Sen sijaan päivittäin kyllä ilmoitetaan, kuinka monta ukrainalaista sotilasta kyettiin eliminoimaan edellisen päivän aikana ja sitten luetaan kahden vuoden yhteisluvut. Katsoja saa käsityksen aivan kuin yksikään ainoa venäläistaistelija ei olisi vielä kaatunut sodassa.
          Mitä taas tulee Amerikkaan, niin paneelikeskustelun juontaja näyttää osallistujille tarkoin valikoituja katkelmia FOX-TV-kanavan ristiriitaisista Bidenin hallitusta kritisoivista ohjelmista, kuin myös monien, jopa itse amerikkalaisillekin täysin tuntemattomien, radikaalien, paikallisten pikkukaapelikanavien ohjelmia, Youtubesta löydetyistä omatekoisista videoista ja podcast-ohjelmista, joissa niitten äärirepublikaaniset laatijat arvostelevat USA:n nykytilannetta ja osoittavat ymmärrystä ja tukea Venäjälle ja sen sotatoimenpiteille ja kannattavat USA:n avunannon lopettamista.
          Suuri huomio annetaan jokaiselle niin kutsutulle amerikkalaiselle ”spesialistille”, joka on jossakin
vaiheessa sattunut lausumaan julkista kriitiikkiä oman maansa politiikkaa vastaan tai arvostellut Ukrainalle myönnettyä aseellista tukea. Näitä sitten Venäjällä yhdessä kiitellään ainoina viisaina ja oikeina
asiantuntijalausuntoina, koska ne osoittavat Venäjän hyvää tarkoittavan sodan todellista ymmärrystä. 

          Monet venäjänkielisten paneelikeskustelujen puheenjohtajat ovat saaneet huomiota ärhentelevistä ja provosoivista lausunnoistaan Venäjän ulkopuolellakin. Länsimaiset uutistoimistot ovat kääntäneet ohjelmapätkiä eri kielille. Heidän nimensä on tullut tunnetuksi ulkomailla niin kutsuttuina Putinin äänikelloina, propagandisteina ja torventoitottajina.
          Tällaisia ovat muun muassa: Vladimir Soloviev, joka toimittaa ohjelmaa nimeltä ”Ilta Vladimir Solovievin seurassa” kanavalla Russia-1. Ohjelmaa on lähetetty jo yli 10 vuotta. Yksi Solovievin eniten lainatuista uhoavista lausunnoistaan kuuluu: ”Jos te luulette, että Venäjä aikoo lopettaa Ukrainan valloitukseen, tahdon muistuttaa, että Ukraina on ainoastaan välivaihe Venäjän tavoitteissa turvata maansa turvallisuus.” Eikä hän ole liioin ollut turhan ujosteleva lausuessaan suorin sanoin, että Venäjän tulisi pudottaa atomipommi suoraan Lontoon, Brysselin ja Pariisin kaupunkien keskustaan, vain parin valikoidun kaupungin nimen mainitaksemme, sillä hänen listansa oli toki paljon pitempi. Tällaisia törähdyksiä riittäisi vaikka kirjaseksi julkaistavaksi.
          Toinen suuri nimi on nuori naistoimittaja Olga Skabeyeva. Hänen päiväohjelmansa nimi on ”60 minuuttia”, joka on kopioitu samannimisestä amerikkalaisen CBS-TV-aseman suositusta sunnuntai-illan  ajankohtaiskatsauksesta.
          Olgalla on luonnollisesti omat klassiset lausahduksensa. Yhdessä ehkä eniten huomiota herättäneistä hän kommentoi, että ”Venäjän olisi pitänyt pudottaa atomipommi Lontooseen kuningatar Elisabetin II:n hautajaisten aikana, koska sinne oli sillä hetkellä kerääntyneinä kaikki Venäjää vastustavien valtioitten päämiehet”.
          Olga on myös saanut useita lempinimiä, joista kuvaavimpia ovat Putinin rautanukke ja lännen  ammattivihaaja. Ohjelmissa esiintyy usein tasaveroisena ohjelman vetäjänä hänen miehensä Evgeni Popov, joka on Venäjän duuman (eduskunnan) jäsen. Sekä U.S.A, EU että Englanti ovat kaikki asettaneet molemmat aviopuolisot pakotelistoilleen.
          Mistähän vielä venäläiset lokakuussa juttelevat? No, ainakin moni Pietarin ja Viipurin alueella asuva on ilmaissut harmittelunsa sen johdosta, että Suomen raja on suljettuna, eivätkä he pääse Suomeen, vaikka heidän Schengen- viisuminsa voimassaoloaika ei ole päättynyt. Heillä ei ole mahdollisuutta päästä ostoksille. Tosiasia on, että jo ennen rajan sulkemista Suomessa, ja muuallakin EU-maissa oli tehty päätös, että turistiviisumilla ei länteen lasketa Venäjän kansalaisia. Moni venäläinen on pannut Suomessa olevan kesämökkinsä myyntiin, mutta ostajia ei ole helppo löytää, vaikka pyyntihintoja on jouduttu pudottamaan. Samoin myynnistä saatujen eurojen vienti Venäjälle on lainvastainen teko.
          Tilanne on täysin sama toiseenkin suuntaan. Menneen vuoden aikana toimituksemme puoleen on kääntynyt neljä suomalaista henkilöä, jotka omistavat asuntoja Venäjällä. He ovat esittäneet toiveen löytää kauttamme venäläisiä henkilöitä, joilla on Suomessa asuntoja, tontteja tai kesälomapaikkoja. Toistaiseksi olemme onnistuneet saattamaan yhden kiinteimistöjen vaihtokaupan onnelliseen päätökseen. 
          Venäjällä olevien suomalaisomisteisten kiinteistöjen myynti on tullut mahdottomaksi, koska myynnistä saatujen varojen vienti ulos Venäjältä on kielletty. Siksi nämä henkilöt toivovat voivansa löytää kauttamme vastapuolen, joka olisi halukas omaisuuksien vaihtoon. Kaikki neljä ovat ilmaisseet huolensa sen vuoksi, että nykyinen tilanne kaikkine matkarajoituksineen tulee jatkumaan vielä vuosikausia, ja vaikka se normalisoituisi, nyt saatu kokemus Venäjän ikuisesta poliittisesta ja sotilaallisesta arvaamattomuudesta tulee pitämään rajat ylittävän sijoittamiskiinnostuksen varsin mitättömänä.

KYSYMYS SINULLE:

•    Oletko mahdollisesti asunut joskus Venäjällä? Jos, niin jaa kokemuksesi kanssamme.
•    Onko sinulla kiinteistö Venäjällä? Tahdotko jakaa kiinnostavia kokemuksiasi lukijoittemme kanssa sen  hankinnasta, hoidosta ja käytöstä?

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *

LUKIJAKOMMENTTI 03.11.2024

Juttunne on rehellinen, olen sen itse kokenut. Asuin Pietarissa heti 2000-luvun alussa kolme vuotta mieheni työkomennuksen johdosta. En tahdo toistaa teidän mainitsemianne asumiseen liittyvien lämmön, kaasun, lämpimän veden, juomaveden ja yleensäkään kaikki putket ruostuttavaan veden laatuun ja jakeluun liittyviä katkoja ja muita jatkuvia häiriöitä, vaan tahdon lisätä yhden asian, jota te ette tuo esille.

Vaikka perheemme on asunut viidessä eri maaassa, Venäjällä asumiseni vuodet oli ainoa aika koko elämässäni, jolloin  jouduin hankkimaan ja käyttämään tuholaismyrkkyjä taistellessani kotini lattianurkissa ja sängyissä liikkuvia pikkuolioita vastaan niitten nimiä erikseen luettelematta.   

Anni L.